246.

Hän on täällä.

Eilenillalla seurueemme, Mummu+Vaari+Pemppu, kävi hakemassa uuden tulokkaan kotiin. Kehtaanko tunnustaakaan mitä kaikkea sähläsin? :D No kehtaan mutta älkää kertoko kenellekään mikä pälli täällä kirjoittelee! Olin saanut tarkat tuntomerkit, millaisesta autosta lähteä hevosta kyselemään, ja heti tallialueelle saavuttuamme näinkin kuvausta vastaavan hevosauton parkissa. Ihmisiä ei näkynyt missään ja vedin johtopäätöksen että kahvillahan nuo, pitkän matkan jälkeen. Jäimme siis lähistölle odottamaan. Montaa minuuttia ei tarvinnut kytätä kun yksinäinen mieshenkilö saapuikin autolleen. Hyökkäsin samantien kimppuun ja kyselemään onko hänellä minulle hevonen kyydissä? Mies vähän hölmistyneenä totesi että ei hänellä ole kuin yksi hevonen kyydissä :D Uuups, aloin nauraa ja kerroin saamistani auton tuntomerkeistä. Mieskin totesi että hyvin täsmääkin, mutta ei hän kyllä hevosestaan aio luopua :) Jatkoin siis etsimistä.

Ja löytyihän oikeakin hevosauto yläkatoksilta. Kuin myös auton omistaja, joka kaivoi tamman loimipussukan ja tukon papereita auton uumenista. Sitten ei muuta kuin hevonen alas ja meinasin jo lähteä, kun tämä kaveri kysyi, kukaa matkan hoitaa? Aloin sitten selittää että juu, kyllä jatkokuljetus järjestyy, meillä on koppi tuolla alhaalla, mutta samantien tajusin että äääh, niin siis näitä matkakustannuksia tarkoitat? No minä tietenkin, ja kaivoin sovitun summan ja vähän extraakin lompakostani, kiitin kauniisti ja liukenin naurua pidätellen paikalta. Jaa että oliko minulla jo kiire päästä uuden hevosen kanssa hommiin? :D

No oli. Suuntasimme suoraan Ekohepoon ja suolahuoneeseen. Jos onkin jotain limoja kurkussa tai kuppaa kyljissä (Ei siis ole, tämä oli vain "varotoimenpide", "hemmotteluhoito", what ever) niin huspois sellaiset samantien. Suolahuoneessa hengiteltiin siis syvään, mummukin tuli nuuhkimaan tuota valkoista pölyä keuhkoihinsa :)

Suolahuoneessa

Tamma otti kaiken kovin rauhallisesti, tarkkaavaisesti katseli ulos ikkunasta raviradan näkymiä. Suolapölyn hengittelyn jälkeen siirryttiin "Puuhamaan" laitteesta toiseen, vesikävelymatolle. Vain pienen epäröinnin saattelemana tamma käveli perässäni koneeseen. Eikä muutoinkaan isommin säikkynyt liikkeelle lähtevää maata jalkojensa alla, vedestä puhumattakaan. Reippaasti loiskutteli vedessä menemään, ottaen välillä vedestä vähän hörppyäkin.

Vesikävelymatolla

Uiskentelujen jälkeen vuorossa oli vielä infrapunasauna. Sillä välin kun hevonen saunoi, minä kävin shoppailemassa kesäkenkiä. En siis todellakaan itselleni mitään kivoja sandaaleja, vaan kassillisen rautaa koko tallilliselle. Kai sieltä joka hevoselle jotkut sopivat popot löytyy?

Saunotuksen jälkeen lähdettiin samantien kotimatkalle. Yhden mutkan tamma teki ennenkuin käveli perässäni koppiin. Vaari on onneksi oppinut jo että takapuomi laitetaan nopeasti kiinni, sillä lähes samantien tämä kaveri päättikin peruuttaa ulos kopista. Ei onnistunut ei, ja suutuspäissään koitti samaa vielä pari kertaa uudestaan, vähän kovemmalla voimalla. Kyydissä pysyi, päänsä korkeintaan kolautti kattoon poukkoillessaan, mutta tyytyi sitten kohtaloonsa ja alkoi tyhjentää heinäpussiaan. Ja nätisti matkusti koko matkan kotiin saakka. Tallissa se oli heti kuin kotonaan ja yön aikana oli syönyt kaiken mitä olin sen eteen laittanut.

Uudessa yksiössä

Tämä päivä alkoi hokkien poistolla ennen ulosmenoa. Tammahan tuli meille talvikengässä, ja ennenkuin sen ehdin kengittää, eliminoin kuitenkin hokinreikien mahdollisuuden, niitä ei tälle talvelle kaivata enää yhtään! Mielenkiinnolla vein tamman tarhaan, mutta kovin hillitysti se ympäristöään tutki, ei mitään raivokasta rallittelua. Niin kauan kunnes naapuritarhan väki tajusi että nyt onkin heille tullut uusi kaveri! Sitten mentiin, kyllä perät lentelivät molemmissa tarhoissa, toivottavasti on kaikilla vielä kengät jalassa :D 

Tässä taas jo kaikessa rauhassa.

Hevonen siis tosiaan on Can Can Birdland, hienosukuinen 5-vuotias tamma jolla statistiikkana yksi hylätty koelähtö ja yksi paikallisravistartti vaatimattomalla 8. sijalla, ajalla 24,5. Kuten arvata saattaa, 5-vuotiaaksi varttunut hevonen näillä näytöillä, on yhtä kuin että ongelmia on riittänyt. Hevonen tuli päällisin puolin oikein hienossa kunnossa, siitä kaikki kunnia entiselle treenarille! Nyt koitetaan sitten vain lähteä ratkomaan tamman ongelmia, ja toivottavasti palaset alkaisivat pikkuhiljaa loksahdella kohdalleen! Hevonen on tällä hetkellä kasvattajansa nimissä, mutta meille muuton myötä myös sen omistussuhteisiin on tullut muutoksia. Nykyiset omistajat haluavat ainakin toistaiseksi pysytellä anonyymeinä, ja kunnioitan heidän tahtoaan, mutta hevosen tekemisistä tulen kyllä luvan kanssa täällä tarinoimaan :)

Sitten aktiivisuutta oi lukijat! Kutsumanimiehdotuksia otetaan vastaan! Tamma on tähän saakka elänyt nimellä Tättähäärä, mutta minun suuhuni jokapäiväisessä käytössä se on vähän turhan pitkä. Jotain lyhyttä ja ytimekästä saa keksiä, jotain mitä täällä blogissakin voisin käyttää :)